lauantaina, huhtikuuta 21, 2018

Lumiratsastukset aamunkoitossa

Vaikka kevät alkaa vihdoin ja viimein saapua puran minä edelleen talvikuvien kuvakansioita! Nämä kuvat on otettu 24.2 ja onneksi jo maaliskuussa saatu omistajille. Itse en näitä vaan ole vielä kerinnyt "virallisesti" julkaisemaan.

Lähdimme kahden hevosen, tai tarkemmin yhden hevosen ja yhden ponin, kanssa aamulla aikaisin toteuttamaan peltoratsastelukuvauksia. Ideana ottaa kivoja treenikuvia lumessa. Sää vaan ei ollut meidän kanssa ihan samaa mieltä. Vaikka aamu oli upean kirkas, oli se myös äärettömän kylmä ja kuvaukset koitettiinkin toteuttaa mahdollisimman reippaasti, ennen kuin ratsastajat jäätyisivät kalikoiksi hevostensa selkään. Koska kuvia on paljon, laitetaan ensin kuvat mustasta herrasta ja omaan postaukseensa sitten ihanan kimon poniveijarin kuvat.

Tämän kerran oppina oli säätää mustan hevosen karvan kiillettä kirkkaan lämpimän oranssin sävyisen auringon kanssa. En nimittäin halunnut mustan ruunan näyttävän ihan palaneen ruskealta. Tämä vaati yllättävän paljon jälkityöstöä ja viimeisen päälle työstöt tehtiinkin vain vajaaseen 15 kuvaan, loput meni kevyemmällä työstöllä. Osaan myös jätettiin tarkoituksella auringon aamuhehku.










torstaina, huhtikuuta 19, 2018

Epäonen sunnuntai



15.4 Sunnuntaina oli vuorossa 1-tason esteratsastuskilpailut Turun Artukaisissa. Lähdin paikalle inan puolikuntoisena, olin menettänyt ääneni muutamaksi päiväksi ja puhuessa ääni rohisi edelleen aika reilusti. Paikalla olin lähes koko kisojen ajan. Ainoastaan kaksi viimeistä luokkaa jäivät kuvaamatta, kun sateen alkaessa valon tulo maneesiin loppui ja kuvaamisessa ei ollut enää järkeä.

Sinänsä kuvaaminen oli ihan ok, esteitä kuvattavaksi oli se n. 2kpl/ratsukko. Artukaisten maneesissa joutuu kuvaamaan maneesin toisesta lyhyestä päädystä, jossa katsomo sijaitsee. Maneesi itsessään on ihan ok aurinkoisella säällä, siellä pitkät sivut ovat täynnä ikkunoita, mistä valoa pääsee reippaasti sisään. Kaikkein onnistuneimmat kuvat tulevatkin yleensä näiden ikkunoiden alta. Kuvat itsessään eivät tältä kerralta ole kummoisia, aika peruskauraa kisakuvia.

Mielenkiintoisin tapahtuma sattui kuitenkin vasta kisojen jälkeen. Päätin olla fiksu ja käydä kaupassa ennen kotiin menoa. Pihalle päästyäni nappasin pussini ja kassini autosta ja ... kolikolikoli ... kamerani tipahtaa kameralaukusta suoraan asfaltille. Siinä kohtaa taisi sydän jättää yhden lyönnin välistä, pelästyin niin vietävästi. Laukun kiinnike oli pettänyt ja tämän johdosta kamera putkineen pääsi luiskatamaan sieltä ulos suoraan sateesta lilluvalle asfaltille. No mitäs siinä, kamera äkkiä kantoon ja sisälle tarkastamaan toimiiko se vielä. Eikä siinä vielä kaikki! Sisälle päästyäni sain pian lähteä takaisin ulos metsästämään valikkorullan päällisiä! Ne kun olivat huomaamattani rytäkässä irronneet ja jääneet kävelytielle makaamaan. En tiedä mikä onnenkantamoinen siinä sitten oli matkassa, mutta juoksin äkkiä ulos (vielä ilman takkia...) ja löysin kuin löysinkin irronneet osat. Korjaustoimenpide on tällähetkellä aika karu, sillä liimat valikkorullan kuvista ovat lähteneet irti.  Tuo valikkorulla oli siis kahdessa osassa. Sisäosan klipsautin takaisin paikoilleen ja pääliosan kuvakkeet teipillä kiinni. Kesään mennessä tuokin kai pitää nyt sitten käydä korjaamassa. Onneksi tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei obiskan tai kameran sisällä ole käynyt sen suurempaa vahinkoa.




Sitten vielä perään muutama kuva Artukaisista. Kuvista näkee selvästi, minne on tullut ikkunoista valoa ja minne ei. Mitä olette muuten tykänneet kun viimeiseen muutamaan postaukseen on nyt laitettu kuvista valotustietoja?


1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjau +0,64. Selkeästi näkyy kuinka ollaan maneesin pimeässä nurkassa.

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin
 
1/320 f2.8 ISO6400 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin. Taas ollaan pimeässä nurkassa

1/320 f2.8 ISO6400 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin. Sateen aikanakin ikkunan alla sai vielä ihan ok kuvaa.





tiistaina, huhtikuuta 17, 2018

Kamerahuoltoa ja uusia akkuja


Nyt tulee postauksia vähän väärässä järjestyksessä (loistavasti ajastin pieleen). Tämän olisi pitänyt sijoittua ennen edellistä postaustausta Ypäjä Easter Showsta, mutta parempi nyt kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan.

Kymppisarjalaisten aikaan kannoin aina mukanani vähintään 4 akkua. Nuo vietävät rungot kun söivät virtaa kuin mitkäkin sähköhirmut. Yhtien n.8h kilpailujen aikana sekä 30D, että 50D oikeasti söivät nuo akut tyhjiksi, täyteenladattuinakin. Oli siinä akkujen kanssa säätämistä ja vaihtamista. Pidemmissä kisoissa oli jatkuvasti ongelmaa ja jännitystä sen suhteen kestäisivätkö akut loppuun saakka. Lopulta kaikkein huonoin akuista kesti ehkä 30minuuttia, ennen kuin se oli tyhä. Oli se kyllä luonnollisesti jo aika vanhakin.

Hankkiessani nykyisen rungon, eivät vanhat akut kuitenkaan enää sopineet siihen, joten siitä lähtien olen tullut toimeen yhdellä akulla. Hetki sitten mietin, miten se on ollut mahdollista, mutta toki asiaan vaikuttaa se etten ole kisakuvamaailman kanssa ollut pahemmin puoleentoista vuoteen tekemisissä, eli kuvauspäivät eivät ole olleet kovinkaan pitkiä. Ypäjä CDI reissu kuitenkin herätti minut tosimaailmaan, pitkissä kisapäivissä se yksi akku ei välttämättä riitäkkään. Kaikkialla kun ei ole virtalähteitä sen yhden akun lataamiseen, kuten osassa Ypäjän katsomoita on. Tätä kirjoittaessani edessäni on Ypäjä Easter Show, esteratsastuskilpailut erittäin pitkillä päivillä. Pelkkänä lauantaina mm. päivä alkaa klo 9:00 ja viimeinen luokka alkaa 20:05. Vaikka kuinka hyvä akun kesto nykyisessä akussani onkaan, niin ei se noin pitkää päivää tule kestämään. Ei vaan millään. Ei siis auta, kuin  päivää ennen kisoja siirtyä kamerakauppaan hakemaan vara-akku. Normaalisti tilaisin akun jostakin muutamaa kymppiä halvemmalla, mutta nyt pitää hädän hetkellä kävellä johonkin Turkulaiseen kameroiden kivijalkaliikkeeseen. Lisäksi onhan toki muitakin tapahtumia varten hyvä olla yksi akku varalla, mitä tahansa kun voi käydä. Toinen akuista voi vaikka hajota.

Sitten toiseen asiaan. Kirjoittelin hetki sitten, kuinka objektiivini kävi huollossa. Vihdoin ja viimein sain myös rungon vietyä vuositarkastukseen, juuri sopivasti siten että tarkastus ehdittiin saada valmiiksi Ypäjän kisoihin mennessä. Tuota runkoa en ole omana aikanani itseasiassa tarkastuttanut koskaan, joten hieman jännitti kuinka pölyinen se lopulta olisi sisältä, tai kuinka finaalissa sen suljin mahtaisi ollakkaan.

Huollon kommentointi oli kuitenkin erittäin positiivista. Runko oli erittäin siistissä kunnossa, se putsattiin niin sisältä kuin ulkoakin (ja siltä muuten näyttääkin! Aivan kuin uutta runkoa pitäisi hyppysissään!). Missään ei ollut oikeastaan mitään vikaa ja kaikki toimi kuten pitikin. Eniten kuitenkin jännitin sulkimen laukaisumäärää. Minähän en nimittäin ostanut runkoani uutena, vaan vähän käytettynä, joten ihan tarkkaa laukaisumäärää minulla ei ollut tiedossa. Nyt kuitenkin sain sitten mustaa valkoisella, rungolla on lauottu yhteensä 167 323 kuvaa. On siinä kuva poikineen. Arvioin itse, että noista vähintään 120 000 on minun ottamiani, todennäköisesti vielä suurempikin määrä. Mutta selvillä vesillä siis, suljin ei ole vielä lähellekkään tiensä päässä! 5DM3 on kuulemma huoltoon tullut jopa 360 000 räpsyä nähneinä, eli omalla kamerallani on vielä mooooonia kuvauskertoja jäljellä. Ainakin toivottavasti. Tosin omalla tuurillani se suljin napsahtaa jo kesällä ;)


sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2018

Estekuvauskauden avaus

Tänä vuonna estekisojen kuvauskauden avasin niinkin pienellä tapahtumalla, kuin Ypjä Easter Show (30.3-31.3). Hyvänä puolena isoissa kisoissa toki on se, että treeniaikaa ja materiaalia tulee kerralla kunnollinen määrä. Vuoden ensimmäiset kisakuvauskerrat kun eivät yleensä suju ihan noin vain tanssien. Päätin olla paikalla kahden päivän verran ja noiksi päiviksi valikoituivat perjantai sekä lauantai. Noita kuvia läpikäydessä menikin sitten seuraavat kolme päivää kevyesti. Olivat siinä meidän kissat ihmeissään kun mammalta ei kovasti huomiota tippunut.

Perjantain ensimmäinen kuva on otettu klo 11, viimeinen ko 20:11. Pelkästään kuvaamisen kannalta päivälle tuli mittaa n. 9h + ajot päälle. Päivän aloitus ei ollut paras mahdollinen. Lähdin suoraan huollosta tulleen kameran kanssa liikkeelle ja kuvaamisen aloitettuani ihmettelin hetken, että missäs nyt mättää. Lopulta huomasin parinkymmenen minuutin jälkeen, että huollossa oli tottakai nollattu kaikki oletusasetukseni ohjelmistopäivitysten yhteydessä. Niinpä ensimmäiset ratsukot tuli kuvattua aivan omituisella tarkennusjärjestelmällä, JPEG kuvana, väärällä valotuksen mittauksella ja ilman muutamia perus hienosäätöjä. Tämän lisäksi tottakai takanapin tarkennus oli poistunut, enkä tietenkään enää muista mistä sen sai takaisin asetetua. Eikun vaan nettiä siis selaamaan.

Lauantai päivälle tuli mittaa klo 9:00-19:16, elli yhteensä n.10h. Toki viimeinen luokka jäi kuvaamatta, sillä kun vaa'assa oli odottaa 45min 10 ratsukkoa, tai lähteä ajamaan 1h kotimatkaa ja olla ihmisten aikaan kotona (eli vähän klo 9 jälkeen), koti alkoi kuulostaa aika houkuttelevalta. Lauantaina onneksi sain kuvausseuraa itselleni, ja päivä tuntui huomattavasti tuota 10 tuntia lyhyemmältä. On se vaan kumma kuinka seura tekee kuvaamisesta vielä kivempaa!

Molempina päivinä kohtasin kuitenkin ehkä kuvaajaa eniten vaivaavan ongelman. Hankalasti kuvattavat radat. Ratoja oli kiva katsoa, niistä ikäänkuin näki paljon, mutta kuvaamisen kannalta esteet hypättii aina väärään suuntaan! Vaihtoehtoina oli pääasiallisesti joko 3 melkeen huonoa kuvaa vs 1 oikeasti hyvä ja kaksi huonompaa kuvaa. Toki lähdin aina tavoittelemaan sitä yhtä hyvää kuvaa, mutta koska olosuhteet olivat hyvin klassiset maneesiolosuhteet, ei se aina ollut ihan helppoa. Lisäksi kuvakulmana Ypäjä ei ole suosikkipaikkojani. Maneeseissa joutuu istuaman aika ylhäällä ja koen yläviistosta otetut estekuvat tylsiksi, omaan tyyliin sopii paremmin alempaa otettu kuva. Toki en sano, ettei kuvsita silti voisi tulla kivoja, yläviisto vain ei ole omalle tyylilleni ominainen kuvakulma. Tuona viikonloppuna useimmiten epäonnsitumiset johtuivat siitä, että toinen ratsukko tuli juuri kuvattavan esteen eteen (mille ei tietenkään mahda mitään), tai tarkennus ei osunut kohdilleen maneesin suhmuraisen hämäryyden takia. Kolmantena syynä tarkennus nappasi hiemna myöhään kiinni ja paras ponnistusvaihe ehti mennä jo ohitse. Tarkennushan vaatii aina jonkin verran kontrastia osuakseen, mikä tekee eismerkiksi kokotummista hevosesta haastavia kuvata vähäisessä valossa.
Seuraavassa kuitenkin omia suosikkeja viikonlopulta: 

1/400 f3.2 ISO 4000, valotusta korjattu LR +0,34

1/400 f3.2 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f3.2 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f3.5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f3.5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f3.5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f2.8 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,66

1/400 f2.8 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,54

1/400 f2.8 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,54

1/400 f3,5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,84

1/320 f3,5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,20

1/320 f3,5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,20

1/320 f3,5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,64

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,46

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,46

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,46

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32



sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2018

25.3 Ypäjä CDI


Ypäjän kisojen toinen kuvauspäivä sujui jo hieman paremmin kuin ensimmäinen. Toki maneesi on edelleen maneesi, mutta ajoitukset osuivat hieman paremmin kohdilleen, tarkennukset tosin edelleen yhtä arpomista kuin lauantainakin. Kiva kuitekin ottaa taas pitkän ajan jälkeen kunnon tuntumaa kuvaamisen. Koko viikonlopun aikana kuvia kertyi kokoon vähän päälle 4000 kipaletta (aivan järkyttävä määrä!!), toki suurin osa lensi suoraan roskakoriin. Normaalista poiketen päätin näistä kuvista nyt suoraan käsitellä kaikki onnistuneet esille, ja onnistuinkin saamaan kuvat valmiiksi viikon sisään tapahtumasta. Jatkossa tulen laittamaan esille aina yhden kuvan per ratsukko ja lisään näytille muut kuvat pyynnöstä. Koitin tätä systeemiä jo yhtien kisojen verran, ja se tuntui yllättävän toimivalta. Todellisuus näkyy kai parin kuukauden päästä.

Voin muuten myös kertoa, että kun kerran vuodessa pääsee kuvaamaan interiä, Gp:tä tai muuta hieman vaativampaa luokkaa, niin niiden erikoisliikkeiden kuvaaminen ei olekkaan ihan vasemmalla kädellä tehty homma! Varsinkin passage ja piaffe ovat sellaisia askellajeja, mitä en saa ikinä onnitumaan kunnolla. Piruetit nyt vielä menevät, kunhan hevonen istuu kunnolla takaosansa päälle. Vaihdot taas sopivasta kulmasta näyttävät ihan ok:lta, mutta niistäkin kuvista puolet ovat roskiskamaa. En sitten tiedä auttaisiko ulkona kuvaaminen asiaa, kun ei tarvitsisi arvailla tarkennuksen paikkaa ynnä muita mukavia "pikkuasioita".

Tuli muuten tämän viikonlopun aikana tosissaan testattua myös kameran ns. hiljaista moodia. Rungossani on mahdollisuus vaimentaa sulkimen ääni lähes kuulumattomiin, tosin kuvan otto hidastuu aivan auttamattomasti tämän myötä. Kuva siis pitää ottaa normaalia aijemmin, jotta se osuu liikkeessä oikeaan kohtaan ja kuvausnopeus itsessään on hitaampi. Eräs kilpailija tuli pyytämään, josko voisimme olla varovaisia kuvaamisen kanssa hänen hevosensa kohdalla, sillä se helposti reagoi kameran ääneen. Kuvaaminen itsessään oli hänelle muuten ok, ja ilman muuta myös olimme varovaisia. Sen lisäksi, että vaihdoimme (en siis kuvannut yksinäni siinä paikoillani) hiljaiselle kuvaustilalle, kuvasimme vain kun hevonen oli kaukana katsomosta. Emme me tahallamme halua kenenkään suoritusta pilata. Muutenkin ainakin omaan kuvausfilosofiaani kuuluu se, että ratsukkoa ei saa häiritä. Mikäli radalla on jännittyvä nuori, joku kun pelkää katsomoa tai selkeästi kuvaajaa kyttäävä hevonen, ei sitä hevosta kuvata sen ollessa lähellä kameraa. Turhaa siinä on epämääräisillä kuvausäänillä mennä toista säikyttelemään. Tämän lisäksi joku hevonen voi kokea objektiivin uhkaavana, ei sekään nimittäin ihan mikään pikkuinen laitos mustalla aukolllaan ole. Olen aina tyytyväinen, jos ratsastaja huikkaa minulle tälläisitä hevosista (mikäli vain pystyy), osaa sitten olla ekstra varovainen niiden kanssa. Toki sitä itsekkin koittaa tilannetta lukea. Muutaman kerran estekisoissa ratsastajat ovat myös käyneet ennen rataa näyttämässä minut hevoselle (mikäli on ollut mahdollista ja olen seissyt hieman katsomosta sivussa), samalla on vaihdettu muutama sananen ja hepo on saanut haistaa minun olevan vain ihminen. Eipä ole sen jälkeen tarvinnut kyttäillä, vaan nätisti menty ohi. Harvoin onneksi nuo hevoset varsinaisesti tuntuvat pelkäävän kuvaajaa.

Mutta takaisin asiaan, tässä muutama kuva vielä Ypäjältä. Seuraavana kisakuvauksessa onkin vuorossa Ypäjä Easter Show. Estekisoja siis!

Kaikki viikonlopun kuvat löytää täältä.