lauantaina, huhtikuuta 20, 2013

Kultakaloja me ollaan vaan

Tosiaan, tänään olin ensimmäistä kertaa ikinä idan kanssa valmennuksessa. Kyseessä oli siis Kauppisen Minnan kouluvalmennus, ja voin kertoa, että vaikka mitään syytä ei ollut niin kyllä vähän jännitti. Oma ratsastuksen opettaja tuli katsomaan, samoin kuin pari tallikaveria, ja heidän käteensä törkkäsin kamerankin.

Aloitettiin tunti tosiaan ympyrällä siirtymisiä tehden. En ollut edes huomannut ennen, että Ida oikeassa kierroksessa hieman siirtää etujalkoja liikaa sisälle siirtymistä tehdessä, joten olipas hyvä kun siitä minulle sanottiin ja sitä korjailtiin sisäpohkeen ja taivutuksen kanssa. Hevonen liikkuin kokoajan mukavasti eteenpäin, ja tuntui tuo mummo vähä kierroksiakin ottavan. Sai välillä vähän pidättääkkin, jotta tahti säilyisi. Sama tehtiin myös toiseen suuntaan, joka oli helpompi ja jalat sekä lavat pysyivät oikeilla paikoillaan. Siirtymisistä itsestään saatiin kehuja parin töksähtävän mallin jälkeen.

 
 
 
Tämän jälkeen alkoi meidän kultakala- osio. Tarkoituksena oli lähteä uralta ensin 3 askelta pohkeenväistöä keskelle päin, sitten 3 askelta suoraan ja uudestaan kolme askelta pohkeen väistöä jne. Voin kertoa ettei muuten ollut ainakaan minulle mikään helppo homma... Sitä oli kokoajan myöhässä ja askelia tuli liikaa. Lisäksi ongelmaa tuotti pikkuinen kultakalasyndrooma..  Vasenta pohjetta väistäessä mentiin vielä siedettävästi, suoraan osiot meni suoraan ja väistö oli väistöä vaikka askelia oli liikaa ja asetus hukkui välillä väärään paikkaan. Suuntaa vaihdettaessa ne ongelmat sitten alko, väistö kyllä sujui hankalahkon alun jälkeen, mutta se ei sitten loppunutkaan. Ei päästy melkeen yhtään askelta suoraan ja mentiin sellasta kiemuraa välillä, kun kultakalat ui. vasta ihan viimisessä väistössä päästiin edes hiukan suoraan. Rupesi melkein siellä selässä naurattamaan itteäänkin ja totesinkin, että me ei kyllä tänään näkköjään osata mennä suoraan ollenkaan.
 
 

Tämän jälkeen alkoi sitten laukkatehtävät. Hyödynnettiin tuota väistöä ja väistettiin uralta hiukan sisälle ja sitten nostettiin vastalaukkaa. Alkuun ei ekalla kerralla noussutkaan.. hupsis, mokasin vähän valmistelun ja heppo oli kiireinen. Seuraavalla kerralla nousi oikein nätisti ja itseasiassa molempiin suuniin tehtiin ihan hyviä nostoja ja varsinkin vasemmalle tuli muutama aika huippuhyvä nosto. Saatiin pari kertaa kehujakin vaikka tasaisuus hävisi kyllä vähän välillä. Ja aina kumpaakin suuntaan lopuksi otettiin pitkät oikeat laukat, että päästiin niitä työstämään. Siinä kohtaa ei pahemmin onneksi ollut ongelmia, ida toimi nätisti ja saatiin laukka kivasti pyörimään. Kokoataleikkaa uralla tehtiin myös parit lisäykset ja täytyy kyllä sanoa, että siinä oli kyllä kuskilla pysymistä kyydissä. Vaikkei vielä mitään super lisäyksiä osatakkaan tehdä.
 
Vielä pari laukkakuvaa loppuun :)
 
huiiiiii, puskassa oli jotain jännää. Kyllä se mummokin vielä väläyttelee ;P


 
 
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti