perjantaina, kesäkuuta 03, 2016

Kun katastrofi meinasi iskeä, omenapuukuvien pelastus.


Kuvasivuston facebookkia (tai instagramia) seuranneet varmastikkin jo tietävät torstai iltaisesta muutaman tunnin kestäneestä paniikista, jolloin kaikkien viimeisen kuukauden aikana otettuja kuvia uhkasi bittiavaruuteen katoaminen. Olin lataamassa kuvia kuvankäsittelyohjelmaan kun tietokoneeni päätti seota ja ilmeisesti käynnistää itsensä uudelleen. Kävipä kuitenkin niin, että kun kone sai itsensä käyntiin en löytänyt sen syövereistä yhtänä mitään. En yhtäkään kuvaa, en yhtäkään ohjelmaa. Paniikkihan siinä iski, oliko se tämän kevään kuvien osalta sitten siinä, kone oli palauttanut itsensä tehdasasetuksiin.

Samalla tuli taas huomattua kopioiden tärkeys, en ollut vielä muutamista kansioista backuppeja ehtinyt ottamaan. Eikä siinä mitään, muutamien kisakuvien kadottaminen ei sinänsä minua harmita kuin parin viikon verran, niitä saa aina lisää. Suurimmat sydämentykytykset aiheutti kuitenkin viikko sitten otetut kuvat Idasta ja kumppaneista omenapuiden katveessa. Siitä kun ei voi olla varma, pääseekö tuota kuvausta ikinä tamman kanssa uusimaan, ikää alkaa olla sen verran kunnioitettavan paljon.

Siinä sitten laiteltiin jo viestiä miehen tutulle, joka konehommat aika loistavasti hallitsee, onko tälle mitään tehtävissä. Pieniä toiveita eläteltiin, koneen muisti näytti edelleen sen saman gigamäärän olevan käytössä, kuin kuvien ollessa näkyvissäkin. Itse en uskaltanut koko koneeseen koskea, tai edes käynnistää uudestaan. Lopputulema oli kuitenkin uskomattoman onnekas, miehen kaveria ei edes tarvittu. Mies yllytti minut vain käynnistämään koneen uudestaan, minkä johdosta selvisi että koneessa oleva windows oli vain kaatunut ja koneen uudelleen käynnistys sai sen toimimaan jälleen normaalisti, samalla tuoden kaiken koneella olleen datan takaisin näkyviin. Sitä helpotuksen määrä, se oli aivan uskomaton. Voitte vain kuvitella kuinka äkkiä kuvat lähtivät kopioina ulkoiselle kovalevylle turvaan ja talteen.

Tätä postausta värittävät Idasta otetut kukkakuvat, eivät ehkä parhaita mahdollisia, mutta itselle sitäkin tärkeämpiä. Valo ei ollut paras mahdollinen, suora auringonavalo ei ole ikinä suosikkini. Niinpä muiden kuvattavien jälkeen sain houkuteltua vielä kerran hevoselle pitelijän ja pääsimme varjoon koetamaan vielä toisen setin. Ihan helppo tuota eläintä ei ole saada poseeraamaan, mutta siitä huolimatta olen suhteellisen tyytyväinen. Aivan postauksen ensimmäinen kuva on oma suosikkini, loput aika sitä itselle peruskauraa mutta ihan kivoja kuitenkin.









2 kommenttia: