maanantaina, helmikuuta 26, 2018

Pappaponi vauhdissa


Jossain vaiheessa käsittelyvaiheessa poistelin kuvasta aina kaiken mahdollisen "ylimääräisen". Siinä käsittelyssä oli kuitenkin valtava työ, joten pikkuhiljaa ajatus käsittelyn määrästä on myös muuttunut. Toki teen nykyään vähemmän kuvia ikäänkuin "valmiiksi saakka" kuin ennen, mutta nykyään pitkin prosessia ja kuvien läpikäyntiä tulee kokoajan enemmän ajatelleeksi: "jos poistan tämän asian, tuoko se oikeasti sen verran lisä-arvoa kuvalle, että poisto on kannattavaa". Ajatusmallin omaksuminen on helpottanut omaa työsarkaani huomattavasti, mutta myös parantanut työn jälkeä. Kun saa tehdä muutaman kuvan hyvällä ajalla loppuun saakka, pysyy homma mielekkäämpänä ja jälki siistimpänä. Toki omistajille lähtee silti edelleen molempia versioita,  niitä missä on aitoja ja muita vastaavia, sekä muutama näitä kuvia mistä aidat on otettu pois.

Käsittelytottumusten muuttumisen myötä olen myös huomannut, kuinka paljon paremmi nykyään ne omat suosikit pomppaa kuvavirrasta esiin. Nuarattaa oikein välillä katsoa valmiiden kuvien sarjaa, kun se oma suosikki oikein pomppaa esiin muiden joukosta. Mutta, minkäs sille mahtaa. Kun harrastuksena tekee, niin joku miellyttää silmää aina eniten ja silloin siihen näkee eniten vaivaa. Kuitenkin jotenin silti pidän siitä, että annan omistajalle silti useamman kuin sen 5 parasta kuvaa, kun yleensä ne muutkin on ihan kivasti onnistuneita.

Näiden kuvien päätähti on muuten jo melkeen parikymppinen ponivanhus, eikö ole aika hurmaava kaveri ♥





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti