torstaina, maaliskuuta 29, 2018

Kohina-allergikkoko? Ypäjä CDI La

24-25.3 järjestettiin Ypäjällä kansainväliset koulukilpailut. Osaanottajia oli niin Suomesta, Ruotsista, Virosta kuin Venäjältäkin. Koska putki oli ollut onnistuneesti pariviikkoa takaperin huollossa, päätin lähteä paikalle seuraamaan kerrankin korkeampia luokkia kuin HeB. Maneesissahan nuo kisat olivat, Ypäjähallissa, joka on aurinkoisella kelillä ihan suhteellisen valoisa. Kirkkaalla kelillä ISO-arvot siis pysyvät jotakuinkin hansakassa. Tänä vuonna kuitenkin sekä lauantaina, että sunnuntaina, päivä oli pilvinen, mikä teki maneesista hieman normaalia hämärämmän. Selvitäkseni kisapäivästä, ja saadakseni edes jonkin järkevän kuvan aikaiseksi, minun piti myödätä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Ensinnäkin jouduin käyttämään suuren osan päivästä aukkoa 2.8, mikä ei sinänsä kuulosta ongelmalta, mutta tiedän tuon aukon olevan omassa optiikassani hieman pehmeä. Lisäksi sen kanssa suurempi prosentti tarkennuksesta menee "huti", eli osuu hieman ohi siitä paikasta, johon olisin halunnut tarkentaa. Toiseksi jouduin nostamaan ISO-arvot pilviin, tai ainakin sellaisiin lukemiin mihin en sitä normaalisti halua nostaa. Käytännössä koko päivän arvo pyöri 4000-5000 välillä. Suljinajan pidin kokoajan 1/320 kohdalla. Ajatuksena oli itseasiassa tehdä aika valoisaa/kirkasta kuvaa, jotta en jälkikäsittelyssä joutuisi lisäämään valoa (mikä aina kasvattaa kohinan määrää), mutta loistavasti olin unohtanut kameran ruudun liian kirkkaalle, enkä hölmönä jaksanut tarkastaa tekemistäni histogrammista. Koneelle kuvat saadessani ne olivatkin sitten lauantain osalta suhteellisen tummia. Eivät niin pimeitä kuin yleensä, mutta tummempia kuin olisin halunnut. Sununtaina koitin korjata asiaa, mutta koska en halunnut nostaa ISO-arvoa 5000 yläpuolelle, jäi kuvista silti inan tummia ja tätä piti sitten lightroomissa korjailla.

No, maneesikuvat nyt ovat aina sellaista suttua, etti paremmasta ole väliä. Prosentuaalisesti niistä menee suurin viipale roskakoriin verrattuna mihin tahansa muuhun kuvaukseen. Toki joukossa on kivojakin kuvia, pakko olla kun on päässyt kuvaamaan GP:tä, intteriä ja muuta pientä mukavaa, mutta kyllä se laatu omaan silmään sattuu. Siinä sitä kuvia läpikäydessä yrittää sitten vaan toistaa hiljaa mielessään "ne on maneesikuvia.. ne on maneesikuvia.. kyllä sä kestät tämän", vaikka onneksi lightroomissa tuota kohinaa saa myös aika siististi vähennettyä.

Olenko siis kohina-allergigkko? Ehkä vähän. Riippuu tilanteesta, tai sitten ihan kuvasta. Tämä postauksen kuvat ovat lauantailta, teen sunnuntaista oman postauksensa.

Pistän tähän postaukseen samalla pitkästä aikaa myös ennen/jälkeen kuvia. Aika vähällä työllä saa maneesikuvista loppujenlopuksi ihan siedettävän näköisiä. Jokaiseen näsitä kuvista on aikaa käytetty ehkä 10 sekunttia-1 minuutti..










keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2018

29v poweria!

Ja vielä lopuksi ihana 29 vuotta täyttänyt vaariponi! Eipä ikä paljon tätä herraa paina, todistaa todellakin iän olevan vain numeroita. Niin se vanhakin nappaa kasveja maasta leluikseen ;)









maanantaina, maaliskuuta 26, 2018

Tummaa lumella

Näissä kuvissa ihana Repe Ratsureima Ranchilta!
Edelleen kuvat kannattaa klikata suuremmiksi.










sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2018

Lipizza lumella

Seuraavaksi parrasvaloihin astuu Ratsureima Ranchin uljas Köpi! Köpi oli kuvattavana varsin loistava. Vaikka se juoksi vapaana laitumella, ei se ikinä lähtenyt omistajastaan kovin kauas, vaan jäi pyörimään omistajan läheisyyteen. Siten se pysyi aina sopivalla kuvausetäisyydellä spurtteineen ja pörhentelyineen. On se vain uskomatonta, kuinka jonkun hevosen kuvaaminen voikaan olla helppoa!















lauantaina, maaliskuuta 24, 2018

Yhteinen kuvausretki!

Helmikuun kohokohtana oli yhteinen kuvausreissu Tiian kanssa Ratsureima Ranchille. Olen edelleen onnellinen, että Tiia pyysi minua mukaansa. Pääsimme kahdeksi kokonaiseksi päiväksi kuvaamaan Ranchin hevosia, ja vielä vapaana ja libertyhommissa! Mitä muuta pieni kuvaaja voikaan toivoa, kuin upeita hevosia, hienoissa maisemissa ja hyvää seuraa. Tämän lisäksi pääsimme majoittumaan Ranchin metsästysmajalla, viehättävässä pienessä asunnossa, sen yhden yön ajan kun olimme paikanpäällä. En voi sanoa kuin, että oli mahtava reissu. Parhaiten onnistuivat kuvat, jotka otimme laitumella lauman kimosta Lipizzasta, sekä vanhaponi waarista. Toki upeista pre-mix Repestä ja arabi Boriksestakin saatiin huimia kuvia! 

En edes tiedä mitä kertoisin näistä kuvista, joten annan kuvien puhua puolestaan. Jokaisesta hevosesta tulee oma postauksensa, ja kuvia on paljon. Varautukaa siis melkoiseen kuvapläjäykseen! Ensimmäisenä on vuorossa boris, ihanaakin ihanampi arabiori!
Kuvat kannattaa avata isoiksi jos ne haluaa nähdä parempilaatuisina.