perjantaina, maaliskuuta 02, 2018

Melkein uljas musta


Puhuttaisiinko hetki mustanruskeiden hevosten kuvaamisen haasteista. Mustatkin hevoset ovat oma juttunsa, mutta kyllä mustanruskeat hevoset vievät voiton kirkkaasti värinsä hankaluudella. Sain kuvattavakseni mielettömän kauniin kaverin, joka päälleppäin silmään näytti lähes mustalta, toki omakin silmä selkeästi erottaa rusehtavan vivahteen jostain päin karvaa, mutta eipä asiaan siinä vaiheessa sen enempää kiinnitä huomiota. Ja eikun kuvaamaan.

Tämä oli keikkana yksi niistä, joilta tulee kivoja peruskuvia. Ei suurensuuria inspiraatioita, mutta hyvää harjoitusta ja siistiä jälkeä vaativa lopputulos. Hevonen on oikein edukseen ja ympäristö mukavaa peltomaisemaa. Ainoa kutsumaton vieras on suora auringonpaiste, ja siitähän riemu sitten repesi, nimittäin jälkikäteen. Aurinkohan on siitä jännä vieras, että se tekee nopeasta tarkentamisesta äärettömän helppoa, mutta samalla varjoista tulee todella kovia, samoin kuvan yleisilmeestä. Tällöin helpoin suunta kuvata on auringon suuntaisesti. Sivuvalo nimittäin tuottaa herkästi paljon kovia varjoja, jotka herkästi rikkovat kuvaa. Toki oikein käytettynä ne ovat myös tehokeino, mutta itse en ole vielä sillä tasolla, että osaisin suunnitelmallisesti hyödyntää noita kovia varjoja eläinten kanssa.

No palataan takaisin siihen väriin. Kun toin kuvat kotiin, ja oli aika alkaa jälkityöstö, meinasin repiä silmät päästäni. En enää tiennyt minkä väristä hevosta olin käynyt kuvaamassa! Auringon kultainen loiste toi aivan älyttömän vahvasti esiin hevosen karvassa olevan punaisen ruskean sävyn, ja paikan päällä ollut musta hevonen olikin nyt punaruunikko. Eikun siis asiaa setvimään, miten saisi tuon ruskean taas taittamaan edes hieman enemmän mustaan. Ratkaisu ei tullut heti ensimmäisellä käsittelykerralla, mutta kun annoin kuvien maata koneella muutaman päivän ja palasin niihin myöhemmin sain tekemiseni jonkin näköiseen ruotuun. Kuvaamani hevonen alkoi taas näyttää edes hieman sen väriseltä mitä se paikanpäälläkin oli ollut.








2 kommenttia:

  1. Tunnen tuskasi, mulla oli Musta hevonen ja tuntuu ettei siitä oikein missään olosuhteissa saanut ainakaan liikkeessä sellaista kuvaa, että olisi ollut muutakin kuin musta massa tai ylivalottunut hahmo.

    Ihan mielettömän upea tuo kuva, jossa hevosen takana puu ja aurinko, tollasen voisi ottaa tauluna seinälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Jokaisessa värissä on mat hankaluutensa, mutta nämä "äärivärit" tuottaa kyllä eniten hankaluuksia. Ennen kimotkin olivat minulle haastavia, nykyään niiden kuvaaminen menee suht helposti. Olen jopa sitä mieltä, että täysin musta hevonenkin on suht ok, varsinkin helpommassa valaistuksessa. Mutta jos karva vähänkään taittaa ruskeaan, niin homma menee kyllä ihan uusiksi.

      Kiitos! Tuon kuvan otin itseasiassa vähän testimielessä, normaalisti otan tuon tyyppisiä vain aamuisin/iltaisin kun valo ei ole niin kovaa. Nyt kuitenkin siitäkin sai jotenkin miellyttävän, joten taiteilin senkin kuvan loppuun saakka :)

      Poista