keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2018

Salamajuttuja ja selfieitä

Haaveissani siintää jonain kauniina päivänä hevosten kuvaaminen studiomaisissa oloissa. Tämä pitää sisällään muutaman salamavalon, valonmuokkaimen, taustakankaita ja taustakankaiden pidikkeen näin alkuunsa. Toteutuspaikkoina yleensä varmastikkin maneesit tai muut suuret tilat. Haave ei kokonaisuudessaan tule toteutumaan kovin nopeasti. Voin nimittäin kertoa, että tuollaisen paketin (niine lisähärpäkkeineen, joita en osaa tällä hetkellä vielä edes  ajatella) hinta on sitä luokkaa, että ihan heti ei tule hankittua noin niinkuin testimielessä.

Jotain kuitenkin voi tehdä. Minulla on kotona käsisalama. Yksi pieni speedlite. Ensin hankin sille jalustan. Ja tutun kanssa rakennettiin piuha, millä saan sen irti kamerasta (tiedän, radiolähetimiäkin olisi, mutta tämä oli budjettiratkaisu). Seuraavaksi tuli läpiammuttava sateenvarjo, halpa kuin mikä. Ei ihan vastannut tarpeita, mutta pääsi sillä vähän harjoittelemaan kotiolosuhteissa. Siitä se ajatus sitten lähti. Posti toi 5.3 siihen kaveriksi softboxin sekä siihen adapterin, jolla salaman saa yhdistettyä boxiin. Heti perään tietenkin huomasin jalustani olevan aivan liian kiikkerä, mutta se ongelma pitänee korjata sitten joskus. Siihen saakka pitää kyytiin vain nostaa ylimääräistä painoa.

Kattokaa! Se on hervoton! Olen aivan rakastuntu, en malta odottaa että saan sen kunnolla käyttöön. T
osin pitää katso, minkä eläimen hermot kestää tällaisen härvelin ;)

Noh, softboxi tuli. Pitihän sitä päästä heti testaamaan. Testikohteet olivat kuitenkin suhteellisen vähissä klo 19 illalla, eikä meidän kissoja saa yksin pidettyä tarpeeksi pitkään paikoillaan, joten itsehän se oli asetuttava kameran eteen. Oli muuten kinkkinen tilanne: kaukolaukaisijasta patterit loppu, kuvaaja itse kameran edessä, eikä tällä kameraa käyttävällä mallikuvaajalla ole pahemminkaan muutenkaan ihmisten kuvaamisesta kokemusta. Syteen tai saveen, koitettava silti oli. Kamerasta ajastin päälle ja kuvailija juoksemaan kamera-kuvauspaikka väliä. Tarkennus piti säätää manuaalisesti ennalta kohdilleen. Kun kaiken tämän sai sujumaan, oli aika väläyttää valo kasaan ja alkaa testaamaan suuntia (takaraivossa koputtaen tulevan viikonlopun kuvaukset, mihin haluaisi tietynlaista valoa). Ruutuja tuli otettua n. 20, joten siihen nähden tätä voisi sanoa jopa onnistuneeksi suoritukseksi. Yleensä itsestään on lähes mahdotonta ottaa julkaisukelpoista materiaalia, varisnkin kun kyse on jonkin laitteen ensimmäisestä testikerasta.

Tuloksena: vähän erilainen selfie! Joten kyllä, jos joku ei ole nähnyt naamaani missään, niin se on nyt tässä.


Nyt uskallan hieman haaveilla studiohaavettani eteenpäin. Koko "tee se itse" valolaitoshärpätin toimii ja kukkuu, joten se pääsee pian kuvauskeikoille mukaan. Ei tietenkään kaikille, aluksi tarkoin harkittuihin kohteisiin, joissa omistajan kanssa on etukäteen mietitty kestääkö hevonen salaman välkkeen. Todellisen toimivuuden hevosten kanssa pääsen toivottavasti tesaamaan pian. Kädet ristissä, että kaikki toimii ja salamssa on riittävästi tehoja. Tarkoituksena ei myöskään ole jättää tätä vain hevosiin, muidenkin eläinten kuvaamisen harjoittelu olisi mukava aloittaa. Alkuun hommaan pääsevät mukaan varmastikkin tuttujen eläimet ja siskon koira. Katsotaan mihin homma kehittyy...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti