torstaina, maaliskuuta 01, 2018

Valkea maailma


Olen viimeaikoin lähtenyt kuvauksiin hieman takki auki, fiiliksellä "otetaan mitä otetaan, pidetään hauskaa ja napataan inspiraatioista kiinni jos niitä tulee". Miksi näin? Olen viimeaikoina käynyt kuvaamassa paikoissa, joissa en ole ennen käynyt ja lisäksi olen halunnut treeniä ihan peruskuvauksesa. Varsinkin liikekuvaus ja tarkennuksen kanssa mukana pysyminen (= oikean tarkennustavan löytyminen omaan käteen sopivaksi) on ollut viime kuukauden aikana haastavaa. Nämä asiat takaraivossa kolkutellen olen siis lähtenyt hakemaan rutiinia takaisin kuvaamiseen.


Tämäkin kuvasarja on yksi niistä, jotka syntyivät vasta paikanpäällä maisemien inspiroimana. Lähdimme taapertamaan tallin ympäristöä poseerauskuvia kuvaillen, kunnes tulimme pellon reunaan ja lamppu syttyi allekirjoittaneen pään sisällä. Valkea hevonen valkealla taustalla ylväässä yksinäisyydessään. Lunta ei ollut vielä kovin paljoa, mutta tuona aamuna ilma oli kauniin sinertävän harmaa, vaikkakin vähän hämärä. Mitä parhain toteuttaa kuvia, joissa ei ole taustalla lähestulkoon mitään.

Perus raakakuva tosin oli olosuhteidenkin pakosta suhteellisen harmaata ja mitäänsanomatonta, mutta onneksi pienellä työstöllä niistäkin sai ihan mukavia aikaiseksi. Omaan silmään onnistunein on postauksen ensimmäinen kuva. Asettelimme herraa aika pitkään sopivaan kulmaan, jonka jälkeen alkoi pieni odotus, josko kaviokas kiertäisi kaulaansa ja päätänsä juuri sopivasti ja hyvällä ryhdillä. Tuon tapaisissa kuvissa on ongelmana aina se, että joko hevoset venyttävät liikaa sivulle tai niiltä puuttuu ryhti, jolloin pää jää liikaa sään taakse piiloon. Meillä kävi kuitenkin tuuri, jossain haukkui koira, mikä edesauttoi pyrkimyksiämme vallan loistavasti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti