perjantaina, huhtikuuta 27, 2018

Talviystävät


Jätin sitten muuten kamerakassini edeltävälle tallille kun tälle keikalle lähdin. Oli se kiva huomata 30min ajon jälkeen, että sinne jäi ne salamat ja systeemit, mitä olisi näissäkin kuvauksissa voinut käyttää. No ei mitään, kaikki vähäinenkin luonnonvalo käyttöön ja kuvaamaan. Harmi, että olin juuri kuvitellut päässäni vasemmalta tulevan salamavalon piirtämässä syvyyttä hevoseen. No toisen kerran sitten ja taistelu harmaata keliä vasten alkakoon.

Tavoitteena oli ottaa hevosesta muutama poseerauskuva, jonka jälkeen siirtyisimme ottamaan muutaman kuvan koirasta ihan ohimennen. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kuvata nämä kaksi myös yhdessä, joten tuumasta toimeen ja koira hevosen viereen. Toki homma ei mennyt ihan niin helposti, koiranen kun oli hiukan varautunut nelijalkaisen ystävänsä suhteen ja hevosen hieman liikkuessa mielellään otti muutaman askeleen kauemmas. Muutama ihan kiva kuva silti saatiin aikaiseksi.

Käsittelyn kannalta nämä kuvat ovat käyneet läpi aika ronskin photaroinnin koska 1. minua huvitti käsitellä ja 2. ilma oli niin harmaa, että hvyä kun kuvat eivät näyttäneet mustavalkoisilta. Sitäpaitsi, mitenkä sitä oppii ikinä mitään uutta jos ei koita välillä kaikkea vähän oudompiakin juttuja!






keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2018

Vaihtoehtoiset höyhenet


Edeltävässä postauksen kuva oli tosiaan tämän tuotoksen pääkuva, se jonka itse nostin esille ja mikä vastasi eniten mielikuvaa siitä kuvasta, jota olin lähtenyt toteuttamaan. Tässä postauksessa taas ovat kaikki ns. hylätyt vaihtoehdot. Toki näissäkin on muutama kuva, mistä pidän aika paljon. Esimerkiksi postauksen ensimmäinen kuva on sellainen, jonka erilleen nostoa harkitsin pitkään. Minuun siinä nappasi hevosen ilme, siinä on jotain erilaista verrattuna muihin kuviin, joissa hevonen näyttää suhteellisen hyväntuuliselta. Toinen, mikä vähän sivuaa ideaa on postauksen kolmas kuva. Siinä vain rajaus ei lopulta napannut ihan yhtä hyvin, periaattessa se toimii suhteellisesti, mutta silti tuntuu kuin kuvasta puuttuisi jotain. Samalla sarjaan tuli otettua myös muutama ihan ns. tavallinen pääkuva. Nuo pääkuvat ovat ihan kivoja peruskuvia, mutta siinäpä niiden vika piileekin. Ihan tavallinen kiva perus pääkuva ei nyt tähän kelvannut alkuunkaan.

Salamatreeninä tämä oli kuitenkin ihan mahtava keikka. Hevonen oli kärsivällinen ja olosuhteet sellaiset, että ei haitannut vaikka välillä sohlasin välineiden kanssa. Kokonaisuudessaan tämä on salamakuvaustesti nro 3 missä on hevosia mukana. Toki tuon pikkusalaman tehot eivät meinaa riittää tähän hommaan, mutta silti pidän noista heijastumistaa ja syvyydestä, jonka se tuo kuviin. Suunnitelmissa minulla oli hankkia hieman tehokkaampi kannettava salama, mutta tuo haave jää varmaan ensi vuoteen, kun kamerasäästöt piti kanavoida hieman uudelleen. Koitan piakkoin kirjoitella syytä, syy ei ole mikään negatiivinen, itseasiassa aika positiivinen, pääsen toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistani!






Sulkakuvien ohessa otimme vielä muutaman tavallisen potretin, sekä testattiin vielä savuja. Noita savuja testailen ohimennen aina vähän väliä, sillä haluan oppia hahmottamaan millä tavoin minun kannattaisi käyttää niitä, jotta jäljestä tulisi kaikkein hienoin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kunnon syvyysvaikutelmaan tarvitaan kaksi savupötköä ja yksi hyvin aktiivinen assari. Tässä postauksessa olevassa savukuvassa on vain yksi savu käytössä, ja savu on yhdistety useammasta ruudusta yhteen kuvaan. Tämä osittain siksi, että tuuli vei savut mennessään ja hyvin ohuena nauhana.

Tämä on muuten otettu kentältä. En voinut olla hyödyntämättä tuota ihanaa peltotaustaa vaikka se vaatikin hieman työtä.

Tästä tuli muuten kertaheitolla yksi lemppari peruspotreteistani!
Inan erilainen asento ja katse tekevät jo todella suuria muutoksia kuvaan.

Savua taakse! Tässä kuva näyttää niiiiin lättänältä kun savua on vain edessä.

maanantaina, huhtikuuta 23, 2018

"The feather series"

Ensimmäinen tämän vuoden projekteistani potkaistiin alkuun 11.3, kun tämä ihanainen oripoikanen suostui kamerani eteen rekvisiitat päässään ja sieti vielä kaiken päälle salamavalon välkähtelyä kuin todellinen ammattilainen. Sarjaa olisi tarkoitus vuoden aikana täydentää parinkin erilaisen hevosen kanssa, sekä erilaisia sulkia käyttäen eri määrillä ja eri paikoissa. Todellisuudessahan näissä sarjoissa haen jokaiselta kuvauskerralta sitä yhtä kuvaa, jota mielessäni lähdin toteuttamaan, mutta omistajalle teen usein useammankin kuin vain sen yhden kuvan kiitokseksi vaivannäöstä. Esille aijon tänne blogin puolelle laittaa myös useampia, saatte sitten kertoa omat lempparinne. Tässä postauksessa esittelen kuitenkin tuon yhden ns. pääkuvan tämän hevosen kanssa otetusta sarjasta.

Kyseisen kuvan julkaisin myös isossa kansainvälisessä hevoskuvausryhmässä facebookissa. Julkaisuni oli ensimmäinen laatuaan yhtään missään, ja olin todella yllättynyt sen suosiosta! Kuva valittiin viikon kolmen parhaan kuvan joukkoon, ja se pääsi ryhmän erilliseen parhaiden kuvien galleriaan päivän profiilikuvaksi, sekä erilliseksi julkaisuksi. Ja aivan äärettömän kovassa seurassa! Olin äärettömän otettu tuosta kunniasta, enkä oikein edelleenkään tiedä miten suhtautua asiaan. Päälimmäisenä mielessä tällähetkelä pyörii erilaiset projektit ja ajatus "miten voisin tehdä sen vielä paremmin". Uudemman kerran en ole julkaisua tehnyt ryhmään, sillä tuntuu ettei kuvien taso riitä, mutta ehkä vielä joskus uudestaan.


Kuvan speksit:
Lokaatio: suuren ladon oviaukko
Käytetyt välineet: Canon EOS 5DM3 + 70-200mm f2.8 (200mm) + Speedlite 470EX II + Godox softbox
Asetukset: f4.5 1/200 ISO 640
Rekvisiitta: riikinkukon sulka, askartelutarvikeliikkeestä

Kuva on otettu ennen objektiivin huoltotarkastusta, ja näiden kuvien jälkeen ymmärsin huollon tarpeen. Tarkennus ei osunut puolissakaan sinne minne olisi pitänyt. Tässä pääruudussa onneksi osui. Iso arvon suuruus johtuu salaman tehottomuudesta, hevosten kanssa ulkona kuvatessa tarvitsisi kyllä tehokkaampaa, mutta näin testivaiheessa mennään nyt halvemmalla setillä.

Hevonen ei ole ollut kuvaustilanteessa vapaana, vaan riimussa. Jälkikäsittelyssä on säädetty valkotasapaino, hienosäädetty valotus ja poistettu riimu, sekä riimunaru.

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2018

lauantaina, huhtikuuta 21, 2018

Lumiratsastukset aamunkoitossa

Vaikka kevät alkaa vihdoin ja viimein saapua puran minä edelleen talvikuvien kuvakansioita! Nämä kuvat on otettu 24.2 ja onneksi jo maaliskuussa saatu omistajille. Itse en näitä vaan ole vielä kerinnyt "virallisesti" julkaisemaan.

Lähdimme kahden hevosen, tai tarkemmin yhden hevosen ja yhden ponin, kanssa aamulla aikaisin toteuttamaan peltoratsastelukuvauksia. Ideana ottaa kivoja treenikuvia lumessa. Sää vaan ei ollut meidän kanssa ihan samaa mieltä. Vaikka aamu oli upean kirkas, oli se myös äärettömän kylmä ja kuvaukset koitettiinkin toteuttaa mahdollisimman reippaasti, ennen kuin ratsastajat jäätyisivät kalikoiksi hevostensa selkään. Koska kuvia on paljon, laitetaan ensin kuvat mustasta herrasta ja omaan postaukseensa sitten ihanan kimon poniveijarin kuvat.

Tämän kerran oppina oli säätää mustan hevosen karvan kiillettä kirkkaan lämpimän oranssin sävyisen auringon kanssa. En nimittäin halunnut mustan ruunan näyttävän ihan palaneen ruskealta. Tämä vaati yllättävän paljon jälkityöstöä ja viimeisen päälle työstöt tehtiinkin vain vajaaseen 15 kuvaan, loput meni kevyemmällä työstöllä. Osaan myös jätettiin tarkoituksella auringon aamuhehku.










torstaina, huhtikuuta 19, 2018

Epäonen sunnuntai



15.4 Sunnuntaina oli vuorossa 1-tason esteratsastuskilpailut Turun Artukaisissa. Lähdin paikalle inan puolikuntoisena, olin menettänyt ääneni muutamaksi päiväksi ja puhuessa ääni rohisi edelleen aika reilusti. Paikalla olin lähes koko kisojen ajan. Ainoastaan kaksi viimeistä luokkaa jäivät kuvaamatta, kun sateen alkaessa valon tulo maneesiin loppui ja kuvaamisessa ei ollut enää järkeä.

Sinänsä kuvaaminen oli ihan ok, esteitä kuvattavaksi oli se n. 2kpl/ratsukko. Artukaisten maneesissa joutuu kuvaamaan maneesin toisesta lyhyestä päädystä, jossa katsomo sijaitsee. Maneesi itsessään on ihan ok aurinkoisella säällä, siellä pitkät sivut ovat täynnä ikkunoita, mistä valoa pääsee reippaasti sisään. Kaikkein onnistuneimmat kuvat tulevatkin yleensä näiden ikkunoiden alta. Kuvat itsessään eivät tältä kerralta ole kummoisia, aika peruskauraa kisakuvia.

Mielenkiintoisin tapahtuma sattui kuitenkin vasta kisojen jälkeen. Päätin olla fiksu ja käydä kaupassa ennen kotiin menoa. Pihalle päästyäni nappasin pussini ja kassini autosta ja ... kolikolikoli ... kamerani tipahtaa kameralaukusta suoraan asfaltille. Siinä kohtaa taisi sydän jättää yhden lyönnin välistä, pelästyin niin vietävästi. Laukun kiinnike oli pettänyt ja tämän johdosta kamera putkineen pääsi luiskatamaan sieltä ulos suoraan sateesta lilluvalle asfaltille. No mitäs siinä, kamera äkkiä kantoon ja sisälle tarkastamaan toimiiko se vielä. Eikä siinä vielä kaikki! Sisälle päästyäni sain pian lähteä takaisin ulos metsästämään valikkorullan päällisiä! Ne kun olivat huomaamattani rytäkässä irronneet ja jääneet kävelytielle makaamaan. En tiedä mikä onnenkantamoinen siinä sitten oli matkassa, mutta juoksin äkkiä ulos (vielä ilman takkia...) ja löysin kuin löysinkin irronneet osat. Korjaustoimenpide on tällähetkellä aika karu, sillä liimat valikkorullan kuvista ovat lähteneet irti.  Tuo valikkorulla oli siis kahdessa osassa. Sisäosan klipsautin takaisin paikoilleen ja pääliosan kuvakkeet teipillä kiinni. Kesään mennessä tuokin kai pitää nyt sitten käydä korjaamassa. Onneksi tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei obiskan tai kameran sisällä ole käynyt sen suurempaa vahinkoa.




Sitten vielä perään muutama kuva Artukaisista. Kuvista näkee selvästi, minne on tullut ikkunoista valoa ja minne ei. Mitä olette muuten tykänneet kun viimeiseen muutamaan postaukseen on nyt laitettu kuvista valotustietoja?


1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjau +0,64. Selkeästi näkyy kuinka ollaan maneesin pimeässä nurkassa.

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f4 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin

1/320 f3.2 ISO5000 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin
 
1/320 f2.8 ISO6400 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin. Taas ollaan pimeässä nurkassa

1/320 f2.8 ISO6400 + LR valotuksen korjaus hieman ylöspäin. Sateen aikanakin ikkunan alla sai vielä ihan ok kuvaa.





tiistaina, huhtikuuta 17, 2018

Kamerahuoltoa ja uusia akkuja


Nyt tulee postauksia vähän väärässä järjestyksessä (loistavasti ajastin pieleen). Tämän olisi pitänyt sijoittua ennen edellistä postaustausta Ypäjä Easter Showsta, mutta parempi nyt kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan.

Kymppisarjalaisten aikaan kannoin aina mukanani vähintään 4 akkua. Nuo vietävät rungot kun söivät virtaa kuin mitkäkin sähköhirmut. Yhtien n.8h kilpailujen aikana sekä 30D, että 50D oikeasti söivät nuo akut tyhjiksi, täyteenladattuinakin. Oli siinä akkujen kanssa säätämistä ja vaihtamista. Pidemmissä kisoissa oli jatkuvasti ongelmaa ja jännitystä sen suhteen kestäisivätkö akut loppuun saakka. Lopulta kaikkein huonoin akuista kesti ehkä 30minuuttia, ennen kuin se oli tyhä. Oli se kyllä luonnollisesti jo aika vanhakin.

Hankkiessani nykyisen rungon, eivät vanhat akut kuitenkaan enää sopineet siihen, joten siitä lähtien olen tullut toimeen yhdellä akulla. Hetki sitten mietin, miten se on ollut mahdollista, mutta toki asiaan vaikuttaa se etten ole kisakuvamaailman kanssa ollut pahemmin puoleentoista vuoteen tekemisissä, eli kuvauspäivät eivät ole olleet kovinkaan pitkiä. Ypäjä CDI reissu kuitenkin herätti minut tosimaailmaan, pitkissä kisapäivissä se yksi akku ei välttämättä riitäkkään. Kaikkialla kun ei ole virtalähteitä sen yhden akun lataamiseen, kuten osassa Ypäjän katsomoita on. Tätä kirjoittaessani edessäni on Ypäjä Easter Show, esteratsastuskilpailut erittäin pitkillä päivillä. Pelkkänä lauantaina mm. päivä alkaa klo 9:00 ja viimeinen luokka alkaa 20:05. Vaikka kuinka hyvä akun kesto nykyisessä akussani onkaan, niin ei se noin pitkää päivää tule kestämään. Ei vaan millään. Ei siis auta, kuin  päivää ennen kisoja siirtyä kamerakauppaan hakemaan vara-akku. Normaalisti tilaisin akun jostakin muutamaa kymppiä halvemmalla, mutta nyt pitää hädän hetkellä kävellä johonkin Turkulaiseen kameroiden kivijalkaliikkeeseen. Lisäksi onhan toki muitakin tapahtumia varten hyvä olla yksi akku varalla, mitä tahansa kun voi käydä. Toinen akuista voi vaikka hajota.

Sitten toiseen asiaan. Kirjoittelin hetki sitten, kuinka objektiivini kävi huollossa. Vihdoin ja viimein sain myös rungon vietyä vuositarkastukseen, juuri sopivasti siten että tarkastus ehdittiin saada valmiiksi Ypäjän kisoihin mennessä. Tuota runkoa en ole omana aikanani itseasiassa tarkastuttanut koskaan, joten hieman jännitti kuinka pölyinen se lopulta olisi sisältä, tai kuinka finaalissa sen suljin mahtaisi ollakkaan.

Huollon kommentointi oli kuitenkin erittäin positiivista. Runko oli erittäin siistissä kunnossa, se putsattiin niin sisältä kuin ulkoakin (ja siltä muuten näyttääkin! Aivan kuin uutta runkoa pitäisi hyppysissään!). Missään ei ollut oikeastaan mitään vikaa ja kaikki toimi kuten pitikin. Eniten kuitenkin jännitin sulkimen laukaisumäärää. Minähän en nimittäin ostanut runkoani uutena, vaan vähän käytettynä, joten ihan tarkkaa laukaisumäärää minulla ei ollut tiedossa. Nyt kuitenkin sain sitten mustaa valkoisella, rungolla on lauottu yhteensä 167 323 kuvaa. On siinä kuva poikineen. Arvioin itse, että noista vähintään 120 000 on minun ottamiani, todennäköisesti vielä suurempikin määrä. Mutta selvillä vesillä siis, suljin ei ole vielä lähellekkään tiensä päässä! 5DM3 on kuulemma huoltoon tullut jopa 360 000 räpsyä nähneinä, eli omalla kamerallani on vielä mooooonia kuvauskertoja jäljellä. Ainakin toivottavasti. Tosin omalla tuurillani se suljin napsahtaa jo kesällä ;)


sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2018

Estekuvauskauden avaus

Tänä vuonna estekisojen kuvauskauden avasin niinkin pienellä tapahtumalla, kuin Ypjä Easter Show (30.3-31.3). Hyvänä puolena isoissa kisoissa toki on se, että treeniaikaa ja materiaalia tulee kerralla kunnollinen määrä. Vuoden ensimmäiset kisakuvauskerrat kun eivät yleensä suju ihan noin vain tanssien. Päätin olla paikalla kahden päivän verran ja noiksi päiviksi valikoituivat perjantai sekä lauantai. Noita kuvia läpikäydessä menikin sitten seuraavat kolme päivää kevyesti. Olivat siinä meidän kissat ihmeissään kun mammalta ei kovasti huomiota tippunut.

Perjantain ensimmäinen kuva on otettu klo 11, viimeinen ko 20:11. Pelkästään kuvaamisen kannalta päivälle tuli mittaa n. 9h + ajot päälle. Päivän aloitus ei ollut paras mahdollinen. Lähdin suoraan huollosta tulleen kameran kanssa liikkeelle ja kuvaamisen aloitettuani ihmettelin hetken, että missäs nyt mättää. Lopulta huomasin parinkymmenen minuutin jälkeen, että huollossa oli tottakai nollattu kaikki oletusasetukseni ohjelmistopäivitysten yhteydessä. Niinpä ensimmäiset ratsukot tuli kuvattua aivan omituisella tarkennusjärjestelmällä, JPEG kuvana, väärällä valotuksen mittauksella ja ilman muutamia perus hienosäätöjä. Tämän lisäksi tottakai takanapin tarkennus oli poistunut, enkä tietenkään enää muista mistä sen sai takaisin asetetua. Eikun vaan nettiä siis selaamaan.

Lauantai päivälle tuli mittaa klo 9:00-19:16, elli yhteensä n.10h. Toki viimeinen luokka jäi kuvaamatta, sillä kun vaa'assa oli odottaa 45min 10 ratsukkoa, tai lähteä ajamaan 1h kotimatkaa ja olla ihmisten aikaan kotona (eli vähän klo 9 jälkeen), koti alkoi kuulostaa aika houkuttelevalta. Lauantaina onneksi sain kuvausseuraa itselleni, ja päivä tuntui huomattavasti tuota 10 tuntia lyhyemmältä. On se vaan kumma kuinka seura tekee kuvaamisesta vielä kivempaa!

Molempina päivinä kohtasin kuitenkin ehkä kuvaajaa eniten vaivaavan ongelman. Hankalasti kuvattavat radat. Ratoja oli kiva katsoa, niistä ikäänkuin näki paljon, mutta kuvaamisen kannalta esteet hypättii aina väärään suuntaan! Vaihtoehtoina oli pääasiallisesti joko 3 melkeen huonoa kuvaa vs 1 oikeasti hyvä ja kaksi huonompaa kuvaa. Toki lähdin aina tavoittelemaan sitä yhtä hyvää kuvaa, mutta koska olosuhteet olivat hyvin klassiset maneesiolosuhteet, ei se aina ollut ihan helppoa. Lisäksi kuvakulmana Ypäjä ei ole suosikkipaikkojani. Maneeseissa joutuu istuaman aika ylhäällä ja koen yläviistosta otetut estekuvat tylsiksi, omaan tyyliin sopii paremmin alempaa otettu kuva. Toki en sano, ettei kuvsita silti voisi tulla kivoja, yläviisto vain ei ole omalle tyylilleni ominainen kuvakulma. Tuona viikonloppuna useimmiten epäonnsitumiset johtuivat siitä, että toinen ratsukko tuli juuri kuvattavan esteen eteen (mille ei tietenkään mahda mitään), tai tarkennus ei osunut kohdilleen maneesin suhmuraisen hämäryyden takia. Kolmantena syynä tarkennus nappasi hiemna myöhään kiinni ja paras ponnistusvaihe ehti mennä jo ohitse. Tarkennushan vaatii aina jonkin verran kontrastia osuakseen, mikä tekee eismerkiksi kokotummista hevosesta haastavia kuvata vähäisessä valossa.
Seuraavassa kuitenkin omia suosikkeja viikonlopulta: 

1/400 f3.2 ISO 4000, valotusta korjattu LR +0,34

1/400 f3.2 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f3.2 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f3.5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f3.5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f3.5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,34

1/400 f2.8 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,66

1/400 f2.8 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,54

1/400 f2.8 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,54

1/400 f3,5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,84

1/320 f3,5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,20

1/320 f3,5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,20

1/320 f3,5 ISO 5000 Valotuksen korjaus LR +0,64

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,46

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,46

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,46

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32

1/400 f3,5 ISO 6400 Valotuksen korjaus LR +0,32