sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2018

Voihan väriprofiilit sentään!


Tuskaa tuskaa tuskaa. Tekniikka on ihanaa niin kauan kun se toimii ja sitä ymmärtää, mutta se tunne kun jompikumpi edellämainituista ominaisuuksista alkaa ontumaan niin siitähän riemu sitten repeää. Ja niin kävi näiden kuvien kanssa.

Tein järjettömän määrän hommia, käsittelin kuvia varmaan kolmisen tuntia (okei en katsonut kelloa tai laskenut, mutta aikaa kului silti aika paljon). Poistelin naruriimua, sääsin värejä, valoja, hieman taustaakin jossain. Aina saatuani yhden kuvan valmiiksi tallensin lopputuotoksen vanhaan tuttuun tyyliin ulos photarista. Kun sitten menin hakemaan kuvia pienennystä varten (fb, blogi, kuvagalleria käyttöön) tapahtui jotain kummaa... Kuvan väriprofiilit eivät olleet tallentuneet. Taisiis photari ei ollut tallentanut kuvalle ollenkaan väriprofiilia, vaan ilmoitti profiilin vain olevan "kalibroimaton", mistä syystä kuvien väreistä tuli aivan JÄRKYTTÄVIÄ. Harmaan vihreää suttua. Sitä paniikin määrää.

Onneksi tutuissa on sen luokan tietokonevelhoja, minkä kanssa käytiin hieman asetuksia läpi ja tilanne saatiin hallintaan. Uskomattominta on että mitään en ole mennyt muuttamaan, mutta jotain oli silti mennyt sekaisin. Jotenkin ihmeen kautta sain kuitenkin käytyä kuvat uudelleen läpi siten, että sain värit jälleen hallintaan ilman totaalista uusiokäsittelyä. Kyllähän ne silti hieman poikkesivat alkuperäisistä, mutta eivät onneksi niin pahasti että se olisi omaa silmää enää häirinnyt.

Itse kuvauksesta sen verran, että näistä näkee niin hyvin sen mitä mahdollisuuksia kuvakulman vaihtaminen tuo tullessaan. Nämä kuvat on kuvattu samaa omenapuuta vasten kuin parin postauksen takaiset kuvat kimosta hevosesta. Kimo vain kuvattiin aamupäivällä ja tämä punainen kaunotar iltapäivällä, eli valon suunnan muutoksen myötä pääsin käyttämään eri reunaa omenapuusta. Ja toimihan tämä suunta huomattavasti paremmin...








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti